Rakennammeko kunnan vetovoimaisuutta yhdessä?

Markkuun Sueudun Kyläyhdistys osallistui neljän hengen voimin tammikuussa järjestettyyn yhdistysiltaan.

Jokaisessa kunnassa on varmasti mietitty, miten erottautua edukseen ja miten houkutella uusia asukkaita sekä veronmaksajia. Kunta kun on riippuvainen kuntalaisista ja kuntalaiset kunnasta. Kunta ei voi toimia ilman veronmaksajia eikä kuntalainen voi hyvin ilman kunnan antamaa tukea joten suhde on molemminpuolinen.

Mielestäni kunnan tehtävä on tietyissä, lakisääteisissä asioissa palvella kuntalaisia ja näin varmasti ajattelee osa teistäkin. Mutta moni asia voitaisiin toteuttaa yhdessä, esimerkiksi soveltamalla osallistuvaa budjetointia. Valitettavan moni meistä on kuitenkin tottunut siihen, että asioita tehdään kunnan puolesta valmiiksi eikä ole tarpeen itse osallistua, tehdä omaa osaansa. Niinpä monikaan kuntalaisista ei tartu toimeen vaikkapa oman elinympäristön sekä viihtyisyyden lisäämiseksi.

Kuntien talous on heikentynyt viime vuosina ja mustia pilviä leijailee ”taloustaivaalla” huomattavasti enemmän kuin kevyitä poutapilviä. Kunnan puolesta joudutaan moneen kehittämistarpeeseen vastaamaan kielteisesti ja perusteena usein on rahan puute. Ollaan myös tilanteessa, jossa moni kunta pohtii miten tuleva sote- ja maakuntauudistus sekä sen tuomat muutokset vaikuttavat kuntien rahoitukseen? Millainen toiminta on tulevaisuudessa mahdollista? Onko palveluita karsittava vai voidaanko niitä toteuttaa jotenkin toisin, uudella tavalla? Miten nuo mustat taloustaivaan pilvet saataisiin hälvenemään ja aurinko paistamaan risukasaankin?

Olen useampaan kertaan lueskellut Kuntaliiton julkaisemaa opusta nimeltä ”Tulevaisuuden kunta” (2017, kannattaa muuten teidänkin tutustua). Siellä todetaan mm. seuraavaa: ”Kuntien on löydettävä roolinsa ja perustehtävänsä uudelleen. Tässä määrittelyssä ne voivat valita erilaisista painotuksista ja profiloitua entistä paremmin paikallisten vahvuuksien ja kuntalaisten tahdon mukaisesti. Yhteistä kaikille kunnille on kuitenkin elinvoimanäkökulman vahvistuminen perustehtävässä. Työn, hyvinvoinnin ja toimeliaisuuden yhteisöllinen edistäminen, sivistystehtävä sekä aktiivinen kumppanuus yritysten ja järjestöjen kanssa nousevat entistä merkittävämpään rooliin kuntien pyrkiessä luomaan asukkailleen ja yrityksilleen ympäristön, jossa on hyvä asua ja yrittää.”

Kyseinen teos on pullollaan todella hyviä ajatuksia siitä, miten kunnat voivat lisätä elinvoimaisuuttaan. Ja yksi asia nousee siellä yli muiden: Yhteistyö. Nyt en tarkoita sitä, että kunnat eivät aiemmin olisi tehneet yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Sitä on tehty ja tehdään edelleen, juuri tällä hetkelläkin. Mutta nyt on mietittävä millaisia uusia, ennakkoluulottomia yhteistyön malleja meidän on yhdessä otettava käyttöön jotta tulevaisuus olisi valoisampi. Yhteistyön tulee olla aidosti avointa kaikille toimijoille ja sen tulee tuottaa myös tulosta.

Olen sekä palkkatyössäni että vapaaehtoistoiminnassa huomannut, että yksin on todella paljon vaikeampi saada hyvä lopputulos aikaan kuin yhdessä. Ja mielestäni tämä pätee kaikkeen toimintaan, riippumatta toimijasta. Uskallan siis väittää, että yhteistyöstä hyötyvät kaikki, riippumatta siitä onko kyseessä kirvesmies, siivooja, opettaja, kunnan tai valtion virkamies, johtotehtävissä toimiva henkilö tai vapaaehtoistyötä tekevä. Niinpä olen vahva yhteistyön ja verkostoitumisen kannattaja.

Verkostoitumisoppia olen saanut mm. Timo Järvensivulta (kiitos hänelle siitä!) ja sisäistänyt mm. sen periaatteen, että verkostoitumisen edellytyksiä ovat luottamus ja sitoutuminen. Yhteisen tavoitteen eteen toimivat verkoston jäsenet luottavat toisiinsa, sitoutuvat yhteiseen tavoitteeseen ja osoittavat toiminnallaan sitoutumisensa. Ja kun sitoutuminen tuottaa tulosta ja on näkyvää, luottamus karttuu edelleen, jälleen sitoudutaan uusiin tavoitteisiin ja näin positiivinen kierre ruokkii itse itseään.

Verkostoituminen ja siitä versova kumppanuus tarjoavat tulevaisuudessa myös kunnille rajattomia mahdollisuuksia. Kokoamalla eri toimijat yhteen sopimaan yhteisistä tavoitteista, joihin kukin, myös kunta omalta osaltaan, on valmis sitoutumaan, luodaan pohja positiiviselle kierteelle jonka rajana on vain taivas tai mikseipä jopa avaruus. Tällainen ajattelu toki vaatii toimintakulttuurin muutosta ja ymmärrystä siitä, että viisaus ei asusta vain kunnan virkamiesten sekä vaaleilla valittujen päättäjien korvien välissä, vaan että kaikilla verkoston jäsenillä ja heidän mielipiteillään on merkitystä. Ja että kaikkien verkoston jäsenten tekemää työtä myös arvostetaan osana kunnan vetovoimaisuutta.

Arvostusta ansaitsevat myös kylät, joiden toivon olevan luonteva osa kuntiin jatkossa kehittyviä verkostoja. Toivon, että sana ”kyläpolitikointi” jää historiaan eikä kukaan enää aseta vastakkain kunnan eri alueiden kehittämistarpeita. Toivon että sen sijaan kunnissa rakennetaan laajapohjaista verkostoa, joka lisää keskustelua ja vuorovaikutusta eri alueiden ja toimijoiden välillä herättäen uusia ideoita ja toimintatapoja. Sellaisessa verkostossa kaikilla on jotain annettavaa.

Toivon myös, että tulevaisuuden kunnan toiminta on verkostoitumisen ja kumppanuuden periaatteiden mukaisesti myös vastavuoroista eli myös kunta sitoutuu yhteisten tavoitteiden toteuttamiseen. Mikäli kunta ei ole valmis tukemaan kylän elinvoimaisuutta vaikkapa säilyttämällä siellä se kaikkein tärkein ja usein ainoa kunnallinen palvelu, lähikoulu, tuskin on kyläläisillä juurikaan kiinnostusta tukea kunnan elinvoimaisuutta. Sen sijaan jos koulu säilytetään ja asetetaan yhteinen tavoite sen kehittämiseksi, ja kaikki osapuolet sitoutuvat siihen, ollaan mahdollisuuksia avaavan kumppanuuden äärellä. Kumppanuuden, jonka voimalla rakentuu myös kunnan vetovoimaisuus.

Riina Rahkila

Puheenjohtaja

Markkuun Seudun Kyläyhdistys ry

 

 

Vieraana sarjakuvataiteilija

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koulussamme kävi vieraana sarjakuvataiteilija Esa Holopainen. Aluksi hän oli kaksi tuntia 3.-4. luokkalaisten kanssa ja sitten kaksi tuntia 1.-2. luokkalaisten kanssa. Esa näytti meille erilaisia sarjakuva-tekniikoita. Me saimme myös itse piirtää omat sarjikset.

sarjakuva2

Me teimme paperille ruudut. Esalla oli apuvälineitä, joiden avulla ruudut sai tehtyä helpommin. Sitten aloimme piirtää kuvia. Kun olimme tehneet kuvat lyijykynällä, vahvistimme ne tussilla sen jälkeen. Saimme kokeilla erilaisia kyniä mm. sulka- ja bonzaikynää. Saimme myös kokeilla tabletille piirtämistä.

Esa antoi meille hienon magneetin. Meillä oli hauskaa ja toivoisimme, että hän tulisi toistenkin. Kiitos.

Markkuun 3.-4.lk. oppilaat.

Yökoulussa

Kun yökoulu oli, minua jännitti. Me otimme paljon kilpailuja. Me vasaroitiin ja otettiin tytöt vastaan pojat nuotion teko. Nuotio piti kestää 5 minuuttia ja nuotion piti vielä sen jälkeen kestää vähäaikaa. Tytöt voitti. Pojat aloittivat aina alusta koska niitä pelotti että nuotio ei kestä 5 minuuttia. Kilpailun jälkeen paistoimme vaahtokarkkeja ja makkaraa. Kun kaikki olivat melkein syöneet, tuli toinen kisa. Siinä piti vuorotellen lyödä vasaralla naulaan. Meidän joukkue voitti. Siinä oli kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Ykkösille oli vetoketju käsirengas, kakkosille oli lyijytäytekynä ja kolmosille oli kätyrikumit. Iiris vaihtoi Mirkon ja Samuelin kanssa kumet. Iiris antoi vaahtokarkkeja, että sai kumet . Iiris antoi toisen kumen mulle. Me mentiin sisälle ja pelasimme vähän aikaa. Kaikki halusi kohta kuunnella kauhutarinoita. Inka alkoi itkeä. Se halusi kotiin, sillä tuli ikävä äitiä. Inkaa oltiin tulossa hakemaan. Jaakko oli tuonut aamulla jääkiekkopelin. Veeti ja minä menimme pelaamaan sitä, me ei haluttu kuunnella kauhutarinoita. Loput tytöt tulivat katsomaan kun me pelattiin. Me melkein kaikki tytöt tehtiin kasvonaamiot ennen nukkuman menoa. Aamulla me siivottiin, pojat ulkoa ja tytöt sisältä. Viikonloppuna minä huomasin, että minun kätyrikumi on hukassa. Maanantaina  minä  menin ruokailun jälkeen vessaan ja minä katsoin minun jalkoihin ja se kumi oli siinä.

Kirjoittaja Joanna

Yökoulussa

WP_20160414_002

Oli vielä pari viikkoa yökouluun. Ope sanoi että jos kaikki osallistuvat siihen niin se pidetään. Kaikki osallistuivat ennen toista viikkoa. Jännitti, oli enää pari päivää yökouluun. Päivä ennen yökoulua käytiin kaupassa. Sitten kun piti mennä nukkumaan päivää ennen yökoulua niin en saanut unta. Heräsin kuudelta vaikka vaikka minun piti mennä kouluun vasta puoli yhdeltä toista. Pelasin varttia vaille kahdeksaan asti. Muut menivät kouluun minä pakkasin sitten menin kouluun. Niin ensimmäisellä tunnilla oli esitelmien lukeminen. Seuraavalla tunnilla oli matematiikkaa. Moni sanoi että matematiikka on helppoa mutta, seuraavalla tunnilla korjattiin  matikan monisteita….. Minulla oli valmis viimeisenä sitten alkoi yö koulu! Syötiin välipala ja aloitettiin pelaan lauta pelejä. Minä toin jääkiekon otettiin mm- kisat: Mestari oli Jaakko.

Jääkiekko kisojen jälkeen oli ilta ruoka. Iltaruuan jälkeen sai syödä  karkkia. Meillä oli 20 minuuttia aikaa syödä karkkia. Karkin syönnin jälkeen mentiin ulos.  Siellä  otettiin nuotio teko kisa. Tytöt vs pojat tytöt voitti.  Nolotti. Tyrnävän kunnasta (toim. huom. kyläyhdistyksestä) tuli pitämään naulaus kisa minun joukkue voitti. Sitten syötiin makkaraa. Sitten mentiin sisälle ja syötiin karkkia.  Sitten kun piti syödä iltapala kukaan ei jaksanut. Mentiin  nukkumaan  yöllä tapahtui kummia Mico pyöri minun karkki pussin luokse Veeti  hyppäsi ilmaan ja perääntyi…. Aamulla pakattiin sitten äiti tuli hakemaan, oli hauska kokea yökoulu.

Tekijä- Jaakko Jurvelin

Yökoulu

WP_20160414_001

ENNEN YÖKOULUA: Minua jännitti paljon ennen yökoulua.

YÖKOULUSSA: Oli tosi hauskaa ja kivaa. Me pelattiin pingistä, pelattiin lautapelejä, syötiin herkkuja ja tehtiin kaikkea muuta kivaa. Me käytiin myös ulkona ja siellä pidettiin kilpailu tytöt vastaan  pojat, jossa piti saada itse tekemä nuotio palamaan ainakin  5 minuuttia. Kyläyhdistys piti myös kilpailun jossa piti saada naula kiinni pölkkyyn. Meidän joukkue tuli toiseksi. Illalla me valvottiin tosi pitkään, tytöt melkein kello 24. Se oli kuitenkin hauskaa, koska me saatiin puhua niin pitkään. Aamulla minua ei väsyttänyt yhtään vaikka olimme valvoneet  niin pitkään.

YÖKOULUN JÄLKEEN: Tuntui että aika olisi mennyt hirveän nopeasti. Yökoulussa oli tosi hauskaa ja jännittävää.

Kirjoittaja Friida

Hankeblogi päivitys 6.3.2016

ii_ma2
Kuva Iiris Markus 2015.

On tapahtunut monenmoista viime kirjoituksen jälkeen. On ollut mukava iltatapahtuma, jossa näytettiin aivan upeita luontokuvia, esiteltiin hankkeen suunnitelmaa ja kerrottiin minkälaisia juttuja luontopolulle ja ampumaradalle hankkeen avulla olisi tulossa. Lisäksi olemme käyneet kunnantalolla esittelemässä mittavalle joukolle hankettamme…

Viimeksi fiilistelin Markkuun kylän tulevaisuutta, ehkä vähän varovaisestikin haaveilin monenlaisesta mukavasta tekemisestä, jota Markkuulla voisi harrastaa. Nyt haaveet tuntuvat vähän todellisemmilta. Kunnan kanssa ollut palveri hankkeen tiimoilta sujui todella hyvin ja myönteisissä merkeissä. Hankkeessa olevat suunnitelmat mm. vapaan tyylin hiihtoladusta, frisbeegolfradasta, luontopolun monenlaisesta kunnostuksesta ja uudistuksesta saivat kaikki vihreää valoa kunnan osalta. Kunnasta saamme arvokasta asiantuntija-apua ja mm. voimme tehdä yhteistyötä latujen ylläpidossa, ja kunta voi esimerkiksi markkinoida sivuillaan Markkuun luontopolkua.

Nyt voimme intoa puhkuen jatkaa kylämme kehittämistä, oman väkemme lisäksi samalla siitä hyötyvät kaikki kuntalaiset ja muutkin mukavista ulkoiluharrastuksista innostuneet!

Ja entäpäs vielä tulevaisuuden visiot monipuolisesta yritystoiminnasta esimerkiksi luontopainotteisesta lasten päivähoidosta, matkailuun liittyvistä palveluista… Mahdollisuuksien Markkuu voi tarjota tulevaisuudessa mitä vain kaikille meille!

Sirpa Arffman

Maanantai 29.2.2016

WP_20160216_15_27_31_Pro

Tällaisena kauniina talvisena päivänä on mukava haaveilla hetkinen Markkuun kylän tulevaisuudesta.

Ampumaradan ulkoilukeskuksessa voi hiihdellä sekä perinteisellä että vapaalla tyylillä Pienten lasten kanssa tulevat voivat käydä lyhyemmän lenkin ja välillä laskea mäkeä tai kokeilla luistelua. Toki sitä voivat tehdä myös isommatkin! Uimapaikalla on reilusti tilaa luistella vähän pitempääkin lenkkiä. Pienemmät ja miksei isommatkin lapset kokeilevat välillä myös erilaisten kiipeily- ja tasapainoilutelineiden kestävyyttä. Tulistelupaikalla voi sitten syödä eväitä ja paistella makkarat, lämmitellä laavun suojissa.

Pian paikalle tuleekin lisää vipinää, kun Murrosta saapuu koirahiihtoporukkaa. Ampumaradalta Murtoon on perustettu koirahiihtolatu ja sille on kovasti käyttöä. Pian koirat ja niiden isännät saavat ansaitun lepohetken. Jotkut hurjimmat kokeilevat myös frisbeegolffia, onkohan vilkkuvaloilla varustetut kiekot, jotteivat huku hankeen.. Kaikista hurjapäisimmät pulahtavat avantoon virkistäytymään, ehkäpä hiihtolenkin jälkeen! Kohta paikallinen yrittäjä hurauttaa paikalle ja alkaa valmistella evästystä. Pian kuuluu pärskähtelyä ja harjat hulmuavat, vaellusratsastusporukka saapuu laavulle. Hevoset asettuvat syömään heiniään hiukan etäämmälle perustetulle puomilla varustetulle paikalle. Punaposkiset ratsastajat hehkuttavat, kuinka ihanaa on mennä maastossa lumen pöllytessä…siitä nauttivat niin hevoset kuin ratsastajatkin!

Sirpa Arffman

ALL YOU NEED IS TO SPEAK OUT

This week has been marvelous. Why? Because now I can feel Markkuu madness spreading. And it hasn’t always felt like this.

In the past years there have been days (but thank god only few of them!) that I almost gave up. I thought that only couple of people realize how much we, in the village of Markkuu, have to offer to the rest of the world. That those ideas are only in my head. But yesterday I did it again, opened my mouth and spoke out, threw ideas in the air instead of watching my toes or tapping my smartphone. And what happened? The person sitting next to me had exactly the same ideas and many more! I saw the spark in this villagers eyes and I almost screamed of joy! In the same evening there was another similar meeting and the same thing happened again. I saw the spark, a flash of Markkuu madness in another villagers eyes. That doubled my excitement and made me smile even more. We can reach anything we want if this goes on, I wondered on my way home. And it will go on, I’m sure of that.

Late in the evening I noticed something: Neither one of those incidents would have happened via e-mail, WhatsApp nor any other digital applications because our senses are not activated in the same way when we contact each other digitally. The digital interaction is different. For example in Facebook, Twitter or Instagram you don’t see peoples gestures, here the way they speak or see the spark in their eyes. By those means the experience is somehow incomplete, more clinical. So in order to innovate and to have real team spirit people need to get together in person, get to know each other and have a conversation, speak out the ideas they have. After few meetings “for real”, when we have learned to know each other, ideas can be sophisticated also using digital systems.

The sense of community arises of these kind of things. There are people who arrange gatherings where people come together and have time to talk, there are common interests to discuss and everybody are welcome to join the activities. That is a big part of Markkuu madness but not all. That madness is a weird mixture of self-confidence, team spirit and open-mindedness which is seasoned with a pinch of pride, innovation and courage. And something more, but let’s get to that next time.

Have a relaxing weekend with a lot of interaction!

Hankeblogi- Mahdollisuuksien Markkuu

Nyt on hyvä aika aloittaa hankeblogi! Ehkäpä näin jo viime vuoden syksyllä alkunsa saanut hanke saisi kunnolla tuulta purjeisiin hyvien uutisten myötä. Meille täällä Markkuun kylällä on suunnitteilla monenlaista, mukaan lukien latutilanteen parantamista. Nyt useat suunnitellun latureitin maanomistajat ovat suhtautuneet suunnitelmiin myönteisesti, ja näin näyttäisi vapaan tyylin latukin onnistuvan. Lämmittää todella mieltä, kun saamme niin paljon kannustusta kylällemme ja sen kehittämiselle! Ja ehkäpä ne jo suunnitelmissa siintävät hiihtokilpailutkin vielä toteutuvat, näin perinteitä kunnioittaen.

Jos palataan vielä hetkeksi alkuvuoden 2015 tunnelmiin. Kylällä oli suuri huoli ja pelko rakkaan kyläkoulumme puolesta. Suuri joukko nykyisiä ja entisiä oppilaita, tai vain muuten koulumme ja kylämme kanssa tutuksi tulleita ihmisiä, oli ehdottomasti koulun säilyttämisen kannalla. Voin puhua vain omasta puolestani, mutta Markkuun koulua aikoinani käyneenä, minulla on vain hyviä muistoja niiltä ajoilta. On mukava palata milloin minkäkin tapahtuman puitteissa koululle, aina tuntuu yhtä kotoisalta.

Onneksi asiat menivät parhain päin, mutta se vaati kovasti ponnisteluja. Tästä alkoi kehittyä monenlaisia suunnitelmia, huimiakin ideoita. Pohjana ajatukselle oli, että saisimme kylään uusia asukkaita lisäämään kylämme elinvoimaisuutta. Virittelimme ajatuksia, miten kehittää kyläämme. Se toisi mukanaan paljon hyviä asioita.

Kehittämisprosessi sai alkunsa kyläsuunnitelman päivityksestä. Siihen liittyen järjestettiin monenlaista juttua, muun muassa kunnan kanssa viriteltiin yhteistyötä olemalla alulle paneva taho Potkua kunnan ja yhdistysten yhteistyölle – tilaisuudelle, jossa terveisiä Iistä tulivat kertomaan Anita Sievänen ja Riitta Räinä. Mutta yksi tärkeimmästä tehtävästä oli kartoittaa kyläläisten toiveita. Matkan varrella niitä onkin koottu runsain mitoin. Esimerkiksi kesällä 2015 järjestetyn valokuvauskilpailun myötä saatiin todella paljon erityisesti lasten ja nuorten toiveita ja ideoita ihan konkreettisesti, ja hyödynsimme niitä kyläsuunnitelmaa laatiessa. Lisäksi tässä syksyn mittaan viriteltiin yhteistyötä myös ammattikorkeakoulun kanssa, ja yhteistyö toi taas uusia ideoita koululla tammikuussa järjestetyn osallistamistilaisuuden myötä. Opiskelijoista Anne laatii suunnitelman koulun pihalle, Paulus taas suunnitelman luontopolun perusparannukseen ja uudistukseen liittyen.

Huomasimme, että suunnitelmat kylämme kehittämiseen sopisivat hyvin päärahoittajamme, Nousevan Rannikkoseudun (Norsun) määrittämiin kriteereihin. Norsuun oltiinkin yhteydessä syksyn aikana ja sieltä saatiin hyviä neuvoja jos joku asia askarrutti. Ruukissa, Norsun toimistolla palaveerattiin Soilan ja Ninan kanssa 23.11.2015. Tuosta palaverista jäi niin positiivinen fiilis, että se on muistissa vielä tänäkin päivänä. Toimistolta lähtiessämme puhkuimme Riinan kanssa sellaista intoa ja paloa, että oksat pois, kyllä Markkuulla on mahdollisuuksia vaikka mihin!

Ja siitä taas tähän päivään… Hankkeen avulla on siis suunniteltu mm. Ampumaradan uimapaikan kunnostamista, latureitistön parantamista, frisbeegolfia, luontopolun perusparannusta, ja jotain uusia kivoja juttuja sen yhteyteen. Ajateltuna sekä erilaisten ryhmien vierailuja, myös yksittäisiä retkeilijöitä, olivatpa he kylältä tai kauempaa. Toivottavasti Paulukselta tulee hyvä suunnitelma! Mietintämyssy on monella kyläläisellä varmasti muhinut muutenkin vielä päässä uusien ajatusten ja ideoiden tuottamiseksi ja uusia ideoita otetaan ilman muuta aina vastaan.

Hankesuunnitelmaa siis päivitetään edelleen ja sen sisältöä esitellään 1.3. Markkuun koululla. Kuulolla ollaan oltu myös muiden alueella toteutettavien hankkeiden suhteen. Jatkossa Markkuulle saattaakin avautua mahdollisuus osallistua myös toiseen hankkeeseen, joka toisi mukanaan uusia mahdollisuuksia yhdistyksen toiminnalle sekä yrittäjille ja osuuskunnille.

Markkuun seudun kyläyhdistyksen työharjoittelija
Sirpa Arffman (PSK-aikuisopisto, Maaseudun kehittäjän EAT)